oon kirjotellut nyt aika huonosti ja syy on yksinkertasesti se että en jaksa
hyvä että sängystä ylös pääsee, ainoo paikka minne oikeesti haluun mennä on sali
niinkun eilen (vai tänään?) selitin siskolle, siellä unohtaa kaiken paskan mitä elämässä on
fyysinen kipu oikeesti auttaa
se kun painaa vaan eteenpäin vaikka tuntuu ettei jaksa enää sekuntiakaan
sillon ei ainakaan tunne sitä kun sisälle sattuu
mä vaan oon niin väsynyt
hämmentynyt
hukassa
ja nyt kaiken lisäks pelottaa
mua pelottaa nähdä se ja mua pelottaa jos jostain syystä ei nähdäkään
kumpikin on huono pelko
mua pelottaa myös se että mun pitää ajatella nyt
en mä voi vaan sanoa etten oo miettinyt yhtään mitään
mitä vittua meille oikein tapahtuu?
mä en tiedä ja mua pelottaa niin paljon kun sekään ei tiedä
koska se tietää aina
haluisin vaan niin kovasti olla vahvempi
tietää kuka oon, mitä haluun tehä ja niin edelleen
ehkä mä joskus tiedänkin mut tällä hetkellä kaikki tuntuu vaan niin vaikeelta
tää valittaminen saa joka tapauksessa loppua.