love is pure the only treasure

heräsin tänään ihan liian aikaisin ja silti mulla meni iltaan ennen kuin edes alotin tekemään mitään
mietin kaikkea ja kaikkia
mulla oli (on) ikävä, taas

eilen voice of finlandissa nätti tyttö lauloi "olen onnellinen, mitä sä luulit"
kappale oli nuori ja kaunis
nuoruus on oikeesti perseestä
ja rakkaus



"They say that the world was built for twoOnly worth living if somebody is loving you"
mua ei enää rakasta kukaanmulla ei oo sitä ihmistä jonka kanssa puhun illalla puhelimessa niin kauan että nukahdanjonka kanssa joskus suunniteltiin nimiä lapsille joita me joskus voitaisiin saadajoka äänitti kun mä lauloin ja oli siitä niin innoissaan ja ylpee että lähetti sen pätkän kaikille sen kavereillejonka kanssa puhuttiin tyhmiä juttuja keskellä yötäjonka kanssa piti lähteä ulkomaille kun mä täytän 18jonka mielestä mä olin aina kaunisjoka aina huomasi kun mä olin laittanut kynnetjonka kanssa tekstasin joka päivä koko ajanjonka kanssa läheteltiin toisillemme hassuja kuviajoka näytti mulle aina parhaat uudet biisitjonka kanssa fanitin Jim Carreyta
kaikki on muuttunu niin paljon jäljelle on jäänyt vaan sellanen suunnaton tyhjyysihan kun mun sisällä ois musta aukko ja se vaan imee kaiken mun sisältäsit lopuks jäljellä on vaan pelkkää mustaa

kuraattori sanoi mulle keskiviikkona että ikävä on tavallaan kaunistatässä ei oo kyllä mitään kaunistasiinä että sä oot menettänyt jonkunmenettänyt ihan lopullisestijonkun joka oli niin tärkeä ja isossa osassa elämää
vittu. 

i said ooh come on baby turn the lights off

mulla on vaan ihan järjetön ikävä
miten mä muka koskaan voin haluta ketään muuta?

rakkauden jälkeen

Ei kummankaan elämään,
toinen voi puuttua mitenkään
Jos se on päivänselvää,
miks susta unia vielä nään?

Miks mä niitä nään?
Sä tuut niihin hymyilemään,
nukkuvaa peittelemään
Miksi mä niitä nään?









Haloo Helsinki! - Rakkauden jälkeen

huudan kutsun pimeään, kaiku vastaa "ei riitä"

kyllä pystyt parempaan



vaikka päästän menemään
mä kyllä juoksen sun perään
kuljen yksin kaduilla ja kuuntelen jos jostain
kuulisin sun äänen






"Mitä etevämpi peluri on taidossaan, sitä kehnompi hän on ihmisenä."
- Francis Bacon

luin ylläolevan sitaatin uskonnon tunnilla tänään
jotenkin mä vaan ajattelen itseäni aina kun nään ton
sitä kehnompi hän on ihmisenä






ja loppuun vielä se mitä mä eniten nyt pelkään

save me from myself

mun on pakko vähän täsmentää eilen kirjoitettua tekstiä
aloin miettiä asiaa ja yksi juttu jäi häiritsemään
kirjoitin että mulla on kaksi ystävää, oikeasti niitä on enemmän

ongelma on se, että mä en jaksa tehdä mitään
kyse ei oo niistä ihmisistä
kyse on siitä etten mä jaksaisi lähteä kotoa





nää kaksi jotka mainitsin on ainoat joita tapaan
oon siihen ihan tyytyväinen
enemmänkin kun vaan tyytyväinen
mulla on mun elämässä nämä kaksi ihmistä jotka hyväksyy mut
tai niin mä ainakin luulen (toivon)

mä tiedän että voisin puhua muillekin
olis ihmisiä jotka kuuntelis, jotka haluais auttaa
mä en vaan saa mun suuta auki

oon tuntenut vaan kaks ihmistä kenelle oon voinut sanoa ihan kaiken
toinen on lähtenyt mun elämästä kokonaan
siitä on tasan kuukausi kun viimeeksi puin sen kanssa
"voin puhuu vuoden siit miten paska sä oot. se ei todellakaa oo hyvä asia"

tosi hyvin toimi se "ole oma itsesi" -paska
sen jälkeen loppui kun seinään koko suhde
ja pakko sanoa etten ihmettele yhtään







mä vihaan katsoa mun kasvoja peilistä
mä nään siellä ihmisen jota mä vihaan
enkä mä ees oo ainoa

miksi mä haluan että muut rakastaa mua vaikka en tee itse niin?
miksi mä haluan että muut hyväksyy mut vaikka itse en hyväksy?
miksi mä haluan että mut halutaan vaikka oon satavarma siitä ettei kukaan kuitenkaan halua?
miksi mä haluan että muhun luotetaan vaikka ite en luottaisi itteeni?
miksi mä haluan näyttää hyvältä vaikka tiiän ettei se muuta mun itsetuntoa mitenkään?
miksi mä haluan olla hyvä vaikka tiedän etten koskaan tuu olemaan tarpeeksi hyvä?

mä en ole hyvä ihminen
mä en ole erityisen sosiaalinen
mulla ei välttämättä ole juurikaan sanottavaa
mun vitsit on tosi harvoin hauskoja
mä en ole mitenkään erityisen kaunis
mä en todellakaan ole luotettava
mä olen itsekäs ja sairas ja kiero
mä en ole itsevarma
mulla ei ole hyvä itsetunto
mä en ole missään tosi hyvä
mä en uskalla tehdä mitään
mä en ole spontaani
mä vaadin muilta paljon mutta en oo valmis ite tekemään juuri mitään muiden eteen

noi asiat on ihan täyttä totta
miksi mun pitäisi rakastaa itseäni?
kuitenkin mä tiedän että mä en pysty rakastamaan ketään muuta jos en rakasta itteäni

vittu mä kaipaan sitä kun joku halusi just mut
ei ketään muuta vaan mut
mä olin sille tarpeeksi
mä olin sen mielestä kaunis
joku oikeesti rakasti mua takaisin

miksi toi on mulle niin tärkeetä?







tää on äärettömän epäselvä ja hämmentävä teksti
en jaksa ees lukea tätä enää läpi
pahoittelut

we should be through but i throw myself at you

mun pää on kieroutunut

mä en halua itelleni hyvää

mä en halua nukkua hyvin, en syödä hyvin

rääkkään itteni äärirajoille asti ja saan siitä jotain sairasta tyydytystä

se on mulle oikein

mä en ansaitse mitään hyvää

mä en voi palkita itteäni mistään

mitä mä oon tehnyt oikein?

pilannut parisuhteen ja suurimman osan myös ystäväsuhteista

mulla on jäljellä kaksi

enemmälle ei välttämättä oo tarvettakaan

mä en jaksa enää esittää

mä osaan olla ihan kamala ihminen

kaks ihmistä hyväksyy sen

toinen siksi että en jaksanu esittää mitään muuta sillon kun me tutustuttiin

se ei oo koskaan nähny sitä mun "hyvän ihmisen naamiota"

ja tää toinen. tää toinen on mulle jotain niin tärkeetä ettei sanat riitä

me ollaan aina seisty toistemme rinnalla ja tiiän että niin on jatkossakin

kun sä luet tätä niin sä tiiät

oot mulle parasta ja oot aina ollu mun tuki ja turva

oot mun big sis from another mother

oot niin rakas. 

mulla on yks uusi ongelma

en voi kuunnella enää mitään musiikkia ilman että mun mieleen tulee se yksi

tätä se lauloi mulle puhelimessa 

tämä soi varmaan 50 kertaa putkeen ekan kerran kun olin niillä

kerran kuunneltiin tätä ja itkin sen kainaloon pms oireissani

tämä kuulemma kuvaa täysin sen elämää

tätä me laulettiin kerran keskellä yötä ja naurettiin ittemme kuoliaiks

tätäkin se lauloi mulle sanoja muunnellen

tän ja tän se on tehnyt 

ja tää on pahin. tän mä lauloin sille ja se äänitti sen 

mulla on vieläkin se tallella

miten mun pitäis pystyä jatkamaan mun elämää?

kertokaa joku jooko.