linja-autojen ja rakkauden perässä voi juosta tai odottaa seuraavaa

sovin tänään vanhempien kanssa että mun syntymäpäivänä juodaan shamppanjaa
aika hienostunutta
pikkuveli on katkera mutta mun lasista se ei ainakaan maista



pienenä aina ajattelin että kun täytän 18 niin kaikki on erilaista
että sillon mä olen aikuinen
mä seurustelen
mä näytän vanhemmalta

reality: 12-vuotias poika -look
ei menny ihan niinku strömsössä



totuus on se että mitä vanhemmaks oon tullu sitä paskemmaks kaikki on menny
mikään ei oo oikeestaan muuttunu
kaiken jälkeen oon kuitenkin taas lähtöruudussa
"tarkemmin määrittelemättömän masennuksen" kanssa




en mä vieläkään tiedä mitä mä teen tulevaisuudessa
en oo viisastunu paskaakaan
käyttäydyn edelleen suurimman osan ajasta kuin 10-vuotias
enkä todellakaan oo ylpeä siitä mut en osaa olla aikuinen



argh vittu
oon niin kyllästyny tähän roskaan
osittain kyllä ihan tahallani varmaan luon sitä itelleni
en tiiä miten mun pitäis suhtautua mihinkään
en jaksa ei kiinnosta ahdistaaaaa

en jaksa tällästä mut toisaalta ei oo paljon vaihtoehtoja


ps. rakas millon muutetaan ? haluun oman kodin, tai siis meidän kodin.